Maalausurakasta tulikin julkisivu-urakka

Suurehkossa rivitaloyhtiössä oli julkisivumateriaalina puulaudoitus. 10-vuotiskuntoarvion mukaan julkisivujen maalausta suositeltiin vuodelle 2010 ja kuntoarvioitsija oli arvioinut maalaustöiden hinnaksi kaikkien rakennusten osalta olevan yhteensä 50.000 euroa. 

Hallitus ja isännöitsijä jalkautuivat kiertelemään kaikki rakennukset, todeten että maalipinta oli jo kulunut varsinkin etelän ja lännen puoleisilla seinustoilla (jonne aurinko pääsi esteettä porottamaan) käytännössä nollaan. Laudoissa oksanpäät näkyivät maalittomina ja julkisivulaudoissa myös syyt ja monet yksittäiset laudat ja rimat olivat käytännössä maalittomina jo. 

Isännöitsijä pyysi muutamista maalariliikkeistä tarjouksia, ja edullisin - jonka valintaa ehdotettiin myös yhtiökokoukselle, oli tarjonnut urakan hintaan 46.500 - sisältäen arvonlisäverot ja nosturivuokrat ja maalaustelineet. Talot olivat siis 2-kerroksisia, ja maalattavaa oli myös korkeissa paikoissa, varsinkin talojen päädyt, ja kaikissa paikoissa ei ollut mahdollisuutta kasata rakennustelineitä, joten myös nostokorinosturia tarvittiin.

Yhtiökokouksessa maalausurakasta keskusteltiin pitkään, ja lopulta kokous päätti, että maalataan ulkoseinät vasta joskus myöhemmin. Oli tullut muitakin ja kiireellisempiä remonttitarpeita, joten päätettiin tehdä ne ensin alta pois, ja sitten vasta maalattaisiin talot. Moni osakas toi myös esille omat laskelmansa, että vastiketaso nousisi aivan liikaa, jos kaikki remontit tehtäisiin yhtä aikaa, ja se oli myös yksi syy urakan lykkäämiselle.

Samoin - joskin eri syistä - päätettiin myös seuraavienkin vuosien yhtiökokouksissa, eikä isännöitsijän ja hallituksen ehdottama maalausurakka päässyt vieläkään alkamaan.

Vuonna 2014 alkoi Krimillä sota, ihmistä tuli varovaisia, eikä uskallettu enää tehdä isoja investointipäätöksiä. Ulkoseinien maalaaminen sai taaskin jäädä, eli hallituksen esitys maalaamisesta hylättiin yhtiökokouksessa jälleen kerran. Myös työttömien määrä oli alkanut nousta - nousten sillä kertaa huippuunsa 2016, joten moni osakas oli huolissaan myös oman työpaikkansa säilymisestä. Ja taas maalausurakan aloittamista lykättiin. Yhtiön kehnosta rahatilanteesta johtuen sama lykkäyspäätös tehtiin myös muutamina seuraavinakin vuosina.

Kunnes tuli kevät 2020 ja alkoi korona. Tällä kertaa yhtiökokouksen enemmistö olisi kyllä ollut jo remontin tekemisen kannalla - olihan sitä jo 10 vuotta jatkuvasti lykätty, mutta nyt koronasta johtuen yhtiöön ei haluttu mitään ulkopuolisia maalareita pihalle liikkumaan ja tartuttamaan pihan lapsia ja asukkaita. Ihmiset halusivat vetäytyä sisätiloihin käsiänsä pesemään, joten etäyhteydellä pidetty yhtiökokous päätti lopulta, ettei maalaamiseen nyt ainakaan tänä keväänä vielä ryhdyttäisi. Eikä ryhdytty koronasyistä vielä kahtena seuraavanakaan vuotena.

Helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Maalauksesta oli nytkin pyydetty päivitetty tarjous, mutta urakoitsija soitti perään vielä maaliskuun aikana, että vaikka hänen aiemmin antama maalaustarjous onkin päivämäärien perusteella vielä voimassa, niin hän ei kyllä enää pysty urakkaa sillä hintaa enää tekemään. Koska sodasta johtuen kaikki hinnat - myös maalien hinnat - olivat lähteneet nousuun, joten hän pyysi ja sai luvan päivittää omaa tarjoustaan, joka ennen sodan alkamista oli 58.000 euroa. 

Pientä eli noin 25% nousua oli siis alkuperäiseen hintaan tullut vuosien saatossa jo aikaisemminkin, mutta nyt hinta pompsahti 72.000 euroon - alun perin hänen tarjouksensa oli ollut 46.500,00 vuonna 2010. 

Taloyhtiössä odotettiin, että sota menisi nopeasti ohi, joten päätettiin jäädä vielä hetkeksi odottamaan kunnes urakoiden hinnat taas kohta normalisoituvat. Mutta eivät normalisoituneet. Suurin hintanousu oli vasta edessä, kun Suomessa inflaatio kipusi huippuunsa 2023.

Vihdoin ja viimein eli keväällä 2024 yhtiökokous päätti, että nyt julkisivut lopultakin maalataan, ja silloin yhtiökokous hyväksyi uuden tarjouskilpailun perusteella uuden urakoitsijan, joka tarjosi työn 83.000 eurolla, eli lähes 2-kertaiseen hintaan, mitä olisi ollut toisen urakoitsijan keväällä 2010 antama alkuperäinen tarjous (silloin työ olisi maksanut 46.500 euroa).

Toukokuussa 2024 heti vapun jälkeen yhtiön pihalle alkoi kerääntyä työmaakontteja, joissa oli urakoitsijan taukotilat ja tarvikkeet, ja työkaluvuokraamon rekka kurvasi pihaan tuoden rakennustelineitä, joita pian alettiin pystyttämään ensimmäisen talon ympärille maalaamista varten. Pankista oltiin saatu edullinen laina urakkaan. Kaikki näytti vihdoin ja viimein oikein hyvältä. Pidettiin urakan aloituspalaveri, ja seuraavana maanantaina töiden oli tarkoitus alkaa.

Mutta ei päästy alkua pidemmälle. 

Pian alkoi tulla urakoitsijalta kuvia lahoista laudoista, jotka olivat pehmenneet ja videokuvaa, jossa urakoitsijaa painaa maasta poimimansa ja laudoituksesta irronneen naulan takaisin laudasta läpi omalla peukalollaan! Ja hän painoi vielä useita kertoja ja aivan eri kohdista naulan takaisin laudan sisään, ilman mitään vaikeuksia. Lauta oli aivan laho.

Työt keskeytettiin. Ei ollut järkevää alkaa maalailla lahoja lautoja, jotka olivat jo vuosia sitten pehmenneet. Tai kyllä joukossa oli vielä ihan hyväkuntoisiakin lautoja, jotka olisi voitu maalata, mutta hyvin moni lauta oli nyt pakko vaihtaa. Urakoitsija oli myös paljain käsin ilman mitään työkaluja repinyt irti lautoja tai laudan kappaleita ja heittänyt niitä pieninä paloina ja jätesäkitettynä roskalavalle, jotta julkisivuun saatiin katseluaukkoja sen selvittämiseksi, että onko sade mennyt jo seinän sisään, ja kenties pehmittänyt muitakin talon seinärakenteita.

Onneksi ei ollut. Julkisivulaudoituksen takana oli ilmarako. Ilmaraossa olevat poikittaiset koolauspuut olivat kaikki hyvän näköisiä. Ja sen jälkeen tuli tuulensuojalevy, joka sekin oli säilynyt lahojen lautojen takana vielä ihan hyvässä kunnossa. Mutta nyt oli aivan selvä se, että kaikki julkisivun laudat piti uusia, eli pelkkä maalaaminen ei enää tässä vaiheessa auttanut.

Maalausfirmaa pyydettiin odottelemaan ja uudet tarjoukset uudesta työstä pyydettiin talonrakennus ja timpuriliikkeistä, joista saatiinkin lukuisia tarjouksia. Halvin tarjouksista oli 650.000 euroa - sisältäen työt, materiaalin alv:n yms.

Pidettiin uusi ylimääräinen yhtiökokous, ja nyt 650.000 euron urakkatarjouksen hylkäämistä tai lykkäämistä ei ehdottanut enää kukaan. Pankeistakin saatiin vielä yksi tarjous - ja se riitti. Miettimisen arvoinen asia olisi ollut, jos yksikään pankki ei olisi suostunut tuota 650.000 euron urakkaa enää rahoittamaan.

Julkisivut siis uusittiin ja maalattiin kesällä 2024. 

Keväällä 2025 uusia isompia remontteja ei enää ollut asialistalla, kun kevään 2025 yhtiökokoukseen valmistauduttiin. Mutta kaikesta mistä voitiin - kaikesta säästettiin. Ja tästä johtuen myös isännöintisopimus meni katkolle ja päättyi. Hallitus oli pyytänyt ja saanut muutamia tarjouksia eri isännöintitoimistoista, ja niistä halvin valittiin jatkamaan. Samoin tapahtui huollon osalta, eli uusi huoltomies otettiin sieltä mistä halvimmalla saatiin. 

Kevään yhtiökokouksessa 2025 - joka oli istuvan isännöitsijän viimeinen kokous kyseisessä taloyhtiössä, niin läksijäislahjakseen isännöitsijä sai jäädä ilman vastuuvapautta, saaden vielä paikalla istuneelta yleisöltä suullisesti kovat moitteet, koska isännöitsijä ei ollut tarpeeksi pontevasti ja ammattitaitoisesti osannut edistää julkisivujen maalaamista.

Vaikka isännöintialan ammattilaisena nyt ainakin hänen olisi pitänyt tietää ja kyetä ymmärtämään, että rakennusten julkisivut olivat maalauksen tarpeessa ja olivat olleet jo monta vuotta! Mutta siitä huolimatta isännöitsijä ja sen aikainen hallitus eivät olleet (yhtiökokouksen mielestä) tehneet asialle yhtään mitään, vaan olivat antaneet asian olla. Mistä sille isännöitsijällekin oikein maksetaan, kun ei se tee mitään...?!

Pyyhkeitä sai myös taloyhtiön pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja, joka hänkin joutui eroamaan hallituksesta urakkakulujen eskaloitumisesta johtuen. Puheenjohtaja tosin puolustautui sillä, että hän oli vahinkojen paljastuessa itsekin jalkautunut paikalla katsomaan, ja oli tarjoutunut omalla moottorisahallaan kävelemään kaikki talot ympäri - ja omalla mökiltään tuomallaan moottorisahalla olisi sahaillut lahoista laudoista kaikki alaosat pois. Jolloin hänen mielestään ne yläosat laudoista oltaisiin voitu siltikin vielä maalata. Ja laittaa vain eniten lahonneiden alasien tilalle uutta lautaa. Tällaiseen vähän omaperäiseen ratkaisuehdotukseen taloyhtiö ei kuitenkaan halunnut lähteä.

Mutta kas tässä - tässä oli nyt sitten tämän tarinan surkea lopputulos. Tämäkään urakka ei varmasti ollut mitään tähtitiedettä, eli yksinkertaisempikin ihminen pystyy ymmärtämään, että joku parempi isännöitsijä olisi hoitanut hommat maaliin jo ajat sitten, mutta nyt tämä koko juttu tuli maksamaan taloyhtiölle lopulta 650.000 euroa - vaikka alun alkaen yhtiö olisi voinut tehdä maalaustyön 46.500 eurolla. Taloyhtiön mielestä osaamaton isännöitsijä tuli taloyhtiölle todella kalliiksi, eivätkä he voi ainakaan omasta puolestaan sellaista isännöitsijää suositella enää kellekään.  

Taloyhtiön aktiiviset osakkaat olivat asian tiimoilta yhteydessä myös useisiin paikallislehtiin ja isännöintialan lehtiin pyynnöllä, että heidän taloyhtiöstään tehtäisiin lehtijuttu, että miten toimeton isännöitsijä on aiheuttanut taloyhtiölle isot vahingot. Isännöitsijälle tulikin eri toimittajilta paljon yhteydenottoja, ja kun isännöitsijä kertoi toimittajille oman versionsa tapahtumien kulusta ja esitti yli 10 vuoden ajalta kaikki yhtiökokousten pöytäkirjat miten asiaa oli niissä käsitelty ja äänestysten jälkeen aina hylätty taikka lykätty, niin yksikään toimittaja ei lehtijuttuja asiasta tehnyt.

Eni = Eräs Nimeltämainitsematon Isännöitsijä

Velkalaakson Isännöintpavelut Oy = Korkeaa osaamista, laadukasta isännöintiä ja huippupätevyys!