Vuokran perintää

Eni oli suurehkon vuokrataloyhtiön isännöitsijä. Eräs kotimainen säätiö omisti useita muitakin vuokrataloja, ja Eni isännöi useita muitakin saman omistajan vuokrataloja.

Kerran eräässä talossa oli yhdelle asunnolle kertynyt jo useamman kuukauden vuokrarästit, joita taloyhtiön kirjanpitäjä tai perintätoimisto ei ollut saanut perittyä. Kirjanpitäjä ilmoitti asiasta isännöitsijälle, kuten näissä tilanteissa kuuluukin. Eni oli juuri lähiaikoina menossa käymään taloyhtiössä, ja lupasi keskustella vuokravelkaa jääneen asukkaan kanssa, kyseessä oli samalla eräs taloyhtiön asukastoimikunnan jäsen, joten Eni näkisi hänet muutenkin aina, kun pidettiin yhtiössä asukastoimikunnan kokous. Ja lähiaikoina taas oli kokous tulossa, joten Eni lupasi kokouksen jälkeen keskustella vuokravelka-asioista tämän asukkaan kanssa, että missä ajassa ja miten vuokravelka voitaisiin hoitaa.

Kirjanpitäjällä ei ollut asiassa isoja odotuksia. Häädön toimittamiseen pitäisi alkaa valmistua, ajatteli kirjanpitäjä, jonka tehtävänä oli valvoa vuokrareskontraa ja vuokrien suorittamista ajallaan. Kirjanpitäjänä hän jo tiesi, että kyseistä vuokralaista oli aina todella vaikea tavoittaa, mutta jos hänet joskus sai kiinni, tai jos hän vastasi soittopyyntöihin, hän aina vilpittömästi kyllä lupasi maksaa velkansa. Mutta ei ikinä maksanut kuitenkaan.

Joten kirjanpitäjä yllättyi melkoisesti, kun Eni seuraavana päivänä näytti muutamaa seteliä, ja kertoi kirjanpitäjälle, että oli onnistunut perimään vuokralaiselta nyt tämän viimeisimmän kuun vuokran. Asukas oli maksanut heti ja käteisellä, joten kun Eni kertoi olevansa kohta matkalla pankkiin, hän tallettaisi samalla käynnillä vuokralaiselta saamansa setelit vuokrayhtiön pankkitilille. Ja kun kirjanpitäjä näkisi ne siellä asukkaan nimi saatetekstinä, kirjanpitäjä saattoi kuitata kuukauden vuokran nyt saaduksi.

Itse asiassa tämä sama jatkui aina seuraavinakin kuukausina. Eni oli vuokralaisen tavatessaan saanut vuokran käteisenä, joten vuokravelka ei enää kasvanut, päin vastoin se alkoi hitaasti mutta varmasti kuroutua umpeen. Kirjanpitäjä oli vuokralaisen parantuneesta maksukyvystä tietenkin yllättynyt, mutta myös ilahtunut, koska hänen ei enää tarvinnut käyttää itse omaa aikaansa tässä kohtaa vuokrien perintään, se työ näytti sujuvan Eniltä oikein hyvin ja paljon paremmilla tuloksilla. 

Lopulta vuokravelka oli saatu kokonaan kuitattua, mutta silloin asunnossa havaittiin sisäilmaongelma. Asukas muutti asumaan samassa talossa asuvan siskonsa asuntoon siksi aikaa, kunnes sisäilmaongelmaan löytyisi jokin ratkaisu. Asunto jäi tyhjilleen. Tyhjästä asunnosta aiheutui taloyhtiölle tyhjäkäyntiä, mutta ei vuokravelkaa.

Jossain vaiheessa ja paljon myöhemmin kirjanpitäjä vielä huomautti Enille, että sisäilmaongelmasta kärsivän asunnon asukasluettelossa yhä edelleenkin kummitteli edellisen asukkaan nimi, mutta Eni sai hoidettua senkin, eli virallinen osoite vaihtui asukkaan siskon asuntoon, ja ongelma-asunto oli sen jälkeen asukaslistoillakin tyhjä. Sisäilmaongelma osoittautui olevan visainen ongelma, jota tutkittiin paljon. 

Tutkimustulosten mukaan kaikki kyllä vaikutti olevan ihan normaalin rajoissa, mutta asukkaan mukaan, kuten muutamien muidenkin huoneistossa käyneiden mukaan heille tuli siellä oireita, kuten esim. päänsärkyä, silmien kirvelyä ja kuivumista, hengitysvaikeuksia, yms, yms. Ongelman selvittämistä siis jatkettiin. Ainakin jossain määrin. Ainakin oletettavasti jatkettiin.

Lopulta sisäilmaongelma asiana unohtui. Kolmisen vuotta tämän jälkeen kirjanpitäjänä toiminut henkilö siirtyi eläkkeelle. 

Tässä vaiheeessa taloyhtiön uusi ja noheva kirjanpitäjä huomasi, että sisäilmaongelmasta kärsivässä asunnossa oli sittenkin asukas? Ainakin Maistraatin asukasluettelon mukaan asunnossa oltiin taas kirjoilla. Asukas oli se sama, joka oli kolmisen vuotta aikaisemmin muuttanut siskonsa luo asumaan ja sisäilmaongelmia pakoon. Uusi kirjanpitäjä oli kova selvittämään asioita, ja niinpä hän soitti taloyhtiön huoltomiehelle, että missä tämä sisäilmaongelma-asunnossa kirjoilla oleva henkilö oikeasti asuu? Huoltomies vastasi, että hän oli hetken aikaa siskonsa asunnossa, mutta on muuttanut jo noin 3 vuotta sitten takaisin omaan asuntoonsa. Asukas oli kertonut huoltomiehelle, että Eni oli vihdoin ja viimein saanut sisäilmaongelmat kaikki kuntoon, eikä niitä enää ole.

Mutta siltikään sisäilma-asunnosta ei maksettu vuokraa. Eikä oltu maksettu kolmeen vuoteen. Tämä asia alkoi uuden kirjanpitäjän mieltä vaivata, ja koska hän ei jostain syystä täysin luottanut Enin juttuihin, niin hän soitti suoraan tuolle asukkaalle ja kysyi, että missä asunnossa tämä asuu? Että huoltomies on kertonut, että hän on asunut omassa alkuperäisessä asunnossaan jo kolme vuotta, mutta ei ole kuitenkaan maksanut koko ajalta lainkaan vuokraa? Että pitääkö tämä paikkaansa?

Naishenkilö oli kuulostanut selvästikin hätääntyneeltä ja oli nopeasti katkaissut puhelun, sanoen että soittaa kohta takaisin, kun pääsee parempaan paikkaan.

Hän soittikin hetken päästä takaisin, ja ilmoitti että hän haluaa kertoa nyt omalta osaltaan rehellisesti kaiken. Että pitää kyllä paikkaansa, että hän on jo asunut noin 3 vuotta siinä asunnossa, jossa joitakin vuosia sitten tutkittiin sisäilmaongelmia. Sisäilmaongelmat olivat Enin keksimä juttu, ja tekosyy sille, miksi asunto jäi tyhjilleen. Eikä oikeasti mitään sisäilmaongelmia ole asunnossa koskaan ollutkaan, hän ja hänen sisko ovat Enin pyynnöstä ja painostuksesta vain esittäneet kärsivänsä erilaisista oireista.

Sitten uusi kirjanpitäjä laski 3 vuoden ajalta kertyneen vuokrasumman, ja ilmoitti, että tuo summa pitäisi nyt sitten maksaa, tai se laitetaan perintään. Koska viimeisen kolmen vuoden ajalta asia ei ole vielä juridisesti vanhentunut, vaan voidaan periä myös jälkikäteen.

Nyt asukkaana oleva nuorehko naishenkilö hätääntyi vielä enemmän. Ja hän kertoi, että hän on kyllä maksanut vuokraa - myös viimeisen 3 vuoden ajalta, ja että vuokranmaksusta on sovittu suoraan Enin kanssa. Ja että Eni on käynyt sovitut vuokrat myös aina perimässä, ihan henkilökohtaisesti. Ja että vuokranmaksu on suoritettu "luonnossa".

Seuraavaksi tätä samaa asiaa kysyttiin Eniltä. Enillä ei ollut tässä vaiheessa enää muuta mahdollisuutta, kuin myöntää koko juttu. Enin kertomus vastasi melko tarkasti vuokralaisen omaa kertomusta.

Koska Velkalaakson Isänöintpavelut Oy on yrityksenä luonnollisestikin vastuussa kaikista omista työntekijöistään, niin isännöitsijätoimisto teki omaan vastuuvakuutusyhtiöönsä asiasta ilmoituksen. Ja yritys oli myös rehellisyyden nimissä joutunut kertomaan asioiden oikean laidan myös talot omistavalle säätiölle. Nyt jäätiin odottamaan, että mitä vakuutusyhtiö sanoisi tällaisesta asiasta.

Vakuutusyhtiö teki myönteisen korvauspäätöksen, ja suostui korvaamaan säätiön kärsimät vuokratulomenetykset yhden asunnon osalta - mutta vain ensimmäisen tilikauden osalta. Tuossa kohtaa vakuutusyhtiön mielestä asia olisi tullut taloyhtiön tilinpäätöksistä jo huomata, että yhden huoneiston osalta kaikki vuokrat olivat saamatta. Joten tämän päätöksen jälkeen jäi avoimeksi vielä 2 vuotta, joka oli aivan hirvittävän suuri summa vielä se sekin. Ja asukas oli aivan hätääntynyt, että joutuuko hän maksamaan oman asuntonsa vuokrat vielä jälkikäteen ja euromääräisesti ja vielä sen lisäksi, että hän on kyllä omasta mielestään vuokransa jo suorittanut Enille - sen mukaisesti, mitä Enin kanssa oli asiasta sovittu. 

Kun Eniltä kysyttiin, miksei hän ollut tilittänyt taloyhtiön tilille "sisäilmaongelma" -asunnon vuokratuottoja, vaikka ilmeisesti aivan ensimmäisten kuukausien osalta näin olikin tapahtunut (mutta sitten Enin oma kukkaro meni tyhjäksi, ja Eni keksi meriselitykseksi asunnon tyhjäkäynnille sisäilmaongelman). Eni vastasi kysymykseen rehellisesti. Kun hän oli ensin itse saanut asukkaalta vuokranmaksun luotaisesti, hän ei mitenkään pystynyt siirtämään sitä taloyhtiön tilille sähköiseen muotoon... Ja kyllä - tämä lienee ihan totta! :-)

Miten tarina päättyi?

Enin työsuhde isännöitsijänä päättyi. Eni savustettiin irtisanomaan itse itsensä, minkä hän enempiä hanttiin panematta lopulta tekikin.

Vakuutusyhtiö maksoi säätiölle ensimmäisen vuoden osalta vahingot, jolloin vakuutusyhtiön päätöksen mukaan asia olisi tullut viimeistään siinä kohdassa jo huomata.

Isännöintitoimisto Velkalaakso Isännöintpavelut Oy maksoi omasta kassastaan loput 2 vuotta, jotta säätiölle ei aiheutunut asiassa menetyksiä, ja jotta isännöintisopimusta voitiin jatkaa.

Vuokralaisen katsottiin hoitaneen oman vuokransa sovitun mukaisesti. Joskin luonnossa.

Taloyhtiö, ja varsinkin taloyhtiön asukastoimikunta oli erittäin tyytyväinen isännöinnin laatutasoon. He antoivat kaikissa asukaskyselyissä aivan huippuhyvää palautetta. Koska Enin työauto, ja sen kyljessä näkyvä "Velkalaakson Isännöintipavelut Oy":n logo oli tuttu näky taloyhtiön vieraspaikalla lähes viikoittain, ja monena päivänä se oli seissyt siellä monta tuntia. Niin taloyhtiön asukkaat luonnollisesti olettivat, että kiireinen isännöitsijä pitää juuri heidän taloyhtiöstä ja juuri heidän talonsa asukkaista erityisen hyvää huolta. 

Eni oli myös luonteeltaan hyvä supliikkimies. Aina taloyhtiössä käydessään (jota siis tapahtui kolmen vuoden aikana todella usein) hän jutteli aina myös taloyhtiön muidenkin asukkaiden kanssa, keitä nyt sattuikin tapaamaan, ja kuunteli kaikkien asukkaiden toiveet ja murheet. Kesäisin taloyhtiön pihakeinun kaikki mummot olivat rempseästi esiintyneeseen isännöitsijään oikein tyytyväisiä.

Eni = Eräs Nimeltämainitsematon Isännöitsijä

Velkalaakson Isännöintpavelut Oy = Korkeaa osaamista, laadukasta isännöintiä ja huippupätevyys!