Blogi avautuu 27.2.2026 Sallatunturilla

 

Tuntemattoman Sotilaan hahmoissa kirjailija Väinö Linnalla oli jokaisella hahmolla jokin/joitakin esikuvia. Samoin on tässä blogissa. Tässä ei osoitella ketään sormilla, eikä oikeilla nimillä. Myös yrityksen nimi ja logo on keksitty ja siinä on pieniä kirjoitusvirheitä. Mutta eipä aivan virheetöntä ole ollut yrityksen toimintakaan. Isännöitsijä saa taloyhtiössä kaikkien tai ainakin AsOy:n hallituksen luottamuksen (muuten häntä ei olisi valittu), ja lisäksi isännöitsijä saa yhtiön yleisavaimen, tilinkäyttöoikeudet ja vaikka ja mitä.

20 vuotta on lyhyt aika (tunnen monia jotka ovat olleet alalla yli 40 vuotta), mutta jo sen 20 vuoden aikana, mitä itse olen ollut alalla, kaikki asiat ovat muuttuneet ja kehittyneet ja myös monimutkaistuneet. Ihmettelen, miten nyt alalle tulevat ollenkaan ehtivät kaiken tämän sisäistää. Ala on muuttunut. Tekniikka on muuttunut. Lainsäädäntökin on muuttunut. Kun aloitin, kaikilla oli toimistolla vielä pöytäpuhelimet. Kännyköitä ei riittänyt kuin ylimmille johtajille. Eikä kännykkänumeroihin uskallettu soittaa (koska ei se oma asiani nyt niin tärkeä sentään ole). Sitä ennen kirjoituskone oli vaihtunut pöytäkoneeseen, ja pian pöytäkone vaihtui kannettavaan läppäriin. Isännöintiohjelmat kehittyivät ja kirjanpito sähköistyi. Aikaisemmin lasku hyväksyttiin paperisena. Sihteeri toi pinkan laskuja isännöitsijän pöydälle. Isännöitsijä hyväksyi ne nimikirjaimillaan. Sen jälkeen kuittinippu vietiin kirjanpitäjän pöydälle kirjanpitoja varten. Paperiset tositteet leimattiin tiliöintileimalla ja lopuksi mapitettiin.

Vastikkeiden jälkilaskelmat olivat aluksi vaikeasti hallittavia, ja ovat joskus vieläkin. Silloin kun ei ollut exceleitä eikä taskulaskimiakaan ihan kaikilla, rahoitusvastikkeet maksettiin eri pankkiin (joita silloin riitti, oli Meritaa, Syppiä, Säästöpankkia ja OP:ta ja vaikka mitä). Ja hoitovastikkeet maksettiin toiseen pankkiin. Näin varmistettiin, ettei rahavirrat menneet sekaisin. Jos taloyhtiöllä oli useita lainoja, nekin olivat kaikki eri pankeissa.

Väinö Linna on arvostamani kirjailija, ja itsekin ajattelin, että jos elän vanhaksi, kirjoitan joskus vielä kirjan, mutta pelkään, että jos en elä niin vanhaksi että kaikki ympäriltä ovat jo kuolleet, tai jos en enää silloin muista, niin parempi kirjoittaa jo nyt, kun asiat ovat vielä tuoreena muistissa.

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmot ovat kaikki fiktiivisiä. Joskin hahmoilla on esikuvat. Sama juttu tässä blogissa. Tämän blogin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa hahmo on Eni. Eni tulee sanoista "Eräs Nimeltämainitsematon Isännöitsijä". 

Tälle blogille on aika vauhdikas alku. Nimittäin Eni haastoi tämän blogin kirjoittajan käräjille. Perusteenaan, että jos kirjoitan missä tahansa somessa "Eräs Nimeltämainitsematon Isännöitsijä" eli lyhyemmin Eni, niin Enin mielestä kaikki ihmiset kuitenkin siitäkin huolimatta aina arvaavat kenestä on kyse. Vaikka en olisikaan maininnut henkilöitä, taloyhtiöitä tai yrityksiä nimeltä. Jolloin hän isännöitsijänä menettää asiakkaita. Pitääkin siis olla varovainen mitä kirjoittaa. Jotta en saisi enää enempää kunnianloukkaussyytteitä.

Enin työpaikkana on Velkalaakson isännöintipalvelut Oy, jolla on oikein oma logokin. 

Logossa voi olla pieniä kirjoitusvirheitä. Aivan kuten tämän blogin osoitetekstissäkin. Mutta ei se mitään. Eipä aivan virheetöntä ollut tässä blogissa kerrotun isännöintiyrityksen toimintakaan. Tässä kohtaa on mielestäni hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan asioita myös vakavammin. Jos haluat apteekkariksi, joudut oikeasti pätevöitymään. Mutta jos haluat isännöitsijäksi, pätevöityminen voi tapahtua ihan vaan yhdessä yössä, ja ilman mitään tutkintoja. Riittää, että osaa kirjoittaa "Isännöintpavelut" melkein oikein, niin heti saat laillisesti toimia isännöitsijänä.

Eni = Eräs Nimeltämainitsematon Isännöitsijä

Velkalaakson Isännöintpavelut Oy = Korkeaa osaamista, laadukasta isännöintiä ja huippupätevyys!