Laulava isännöitsijä
Joskus aikoinaan oli tapana lähteä firman koko isännöintiporukka tammikuussa Tallinnaan.
Tammikuussa oli ennen kevään kiireitä vielä aikaa yhdessä käydä läpi kaikki kevään tilinpäätöksiin liittyvät asiat ja hioa yhteiset toimintatavat kuntoon. Ja samalla myös pidettiin yhdessä hauskaa, mikä loi yritykseen hyvää yhteishenkeä. Myös kaikki yrityksen isännöintiharjoittelijat otettiin reissuun mukaan, olihan heillekin tarjolla laivamatkan aikana kokoustiloissa paljon hyviä luentoja, uutta tietoa ja mahdollisuus tutustua yrityksen kokeneempiin isännöitsijöihin.
Eni oli hyvä laulumies ja musiikillisesti muutenkin musiikillisesti lahjakas. Eräässä Tallinnan suomalaisten suosimassa karaokebaarissa oli hyvä valikoima suomalaisia kappaleita, ja Eni alkoi laulaa Uralin pihlajaa - saaden kaikki pubin asiakkaat myös monet paikalliset siihen mukaan. Tässä vaiheessa meidän isännöintiharjoittelija marssi lavalle, alkoi tempoa mikrofonia itselleen ja olisi halunnut laulaa loppuosan kappaleesta Enin kanssa duona - siinä kuitenkaan onnistumatta, koska Eni piti tiukasti kiinni mikrofonistaan, eikä siitä luopunut mistään hinnasta... Laulu kuitenkin jatkui, ja hyvin pysyi Eni kappaleessa mukana, yllättäen lavalle ilmestyneestä häiriköstä huolimatta.
Lopulta isännöintiharjoittelijamme suivaantui tilanteeseen, lähti pois, mutta askeleen-parin jälkeen palasikin vielä takaisin ja huitaisi Eniä nyrkillä suoraan päin naamaa. Eni horjahti muutamalla askeleella taaksepäin, kompastui karaokejohtoihin ja kaatui selälleen. Oikeastaan hän ei kaatunut pelkästään selälleen, vaan lähes olkapäilleen, niin että jalat osoittivat peräseinälle ja kun hän siitä sitten "keho kärrynpyörällä" taas oikaisi itsensä, Eni pääsi pikkuisen toisella kädellä avustaen taas takaisin seisaalleen samalla kun piti toisella kädellä mikrofonia suunsa edustalla ja jatkoi koko ajan laulamista.
Vaikka mikrofoni ei kaatuessa kadonnutkaan, niin työpuhelin ilmeisesti samassa rytäkässä kuitenkin lensi jonnekin, eikä sitä koskaan enää löydetty. Sen puuttumista ei heti edes huomattu. Tai sitten Enin työpuhelin oli kadonnut illan aikana jo aikaisemmin jossain muualla? Tähän emme koskaan saaneet vastausta. Erikoista oli myös se, että pubin henkilökunta ei keskeyttänyt lauluesitystä, eikä turvamies mennyt väliin. Ilmeisesti kaikki tapahtui niin perin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt muuta kuin katseella seurata, ja muutaman sekunnin päästä kaikki oli jo ohi.
Seuraavana maanantaina isännöintiharjoittelijan harjoittelusopimusta ei enää jatkettu. Meillä oli suunnitelmissa käydä yhdessä Tallinnassa aina jatkossakin, emmekä me halua sinne mitään tappelijoita mukaan. Isännöintiharjoittelija siirtyi töihin yhteen huoltofirmaan, ja toimii taloyhtiöiden huoltomiehenä edelleenkin. Eni puolestaan pääsi alalla jo pitkään toimineena konkarina eläkkeelle tässä jokunen vuosi sitten.
Kommentit
Lähetä kommentti